Lisää suurinvestointeja ja työpaikkoja Suomeen

Haluaisin säätää Eduskunnassa lainsäädäntöä, jonka myötä saisimme kansainvälisiä 100 000 000 € investointeja Suomeen. Investoija eli sijoittaja saisi liiketoiminnalleen 10 v yritysverovapauden ja 10 v osingon ja/tai koron lähdeverovapauden Suomessa.

Investointi tarkoittaa sitä, että ulkomaalainen sijoittaja sijoittaa 100 000 000 € Suomen lainsäädännön mukaan perustamaansa yhtiöön, joka harjoittaa valmistus- tai tuotantotoimintaa Suomessa esim. vihreän teknologian cleantech -alalla, jossa Suomessa toimivat yritykset ovat johtavia maailmalla, ja siten tämä uusi yhtiö työllistäisi joko suoraan Suomessa asuvia ihmisiä suomalaisilla työehdoilla tai sitten sen alihankkijoina toimivien suomalaisten PK-yritysten välityksellä suomalaisilla työehdoilla.

Kaikki toimialat, kuten myös elintarvike-, puujalostus- tai kemianteollisuus, voi olla suurinvestoinnin kohteena edellyttäen, että uusi tuotanto- tai valmistuslaitos käyttää korkealuokkaista teknologiaa ja työmenetelmiä hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja energian säästämiseksi.

Huolimatta siitä, että investoinnin kohde, eli uusi yhtiö, ja sijoittaja saisivat verovapauden 10 vuodeksi Suomessa, tämän järjestelyn positiivisena seurauksena Suomessa työllistyisi 200-500 ihmistä per 100 MEUR investointikohde, ja näiden uusien 200-500 työllistyneiden työntekijöiden ja heidän perheidensä taloudellinen tilanne ostovoimineen parantuisi huomattavasti sekä tietysti myös julkisen talouden tilanne näiden ihmisten palkkatuloista kannettavien tuloverojen ja työnantajan sivukulujen johdosta jne.

Tuloverotulojen – ja välillisten verojen – kasvu olisi huomattava, vaikka tuloverotuksen tasoa kevennettäisiin Suomessa kuten on tarpeellista tehdä. Tämä on realistinen ja toteuttamiskelpoinen keino 144 miljardin euron valtionvelan lyhentämiseksi ja lasten ja nuorten tulevan velkataakan keventämiseksi sekä hyvinvointivaltion pelastamiseksi.

Kasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia ei saada ilman, että lainsäädäntömme mahdollistaa olosuhteet niiden syntymiseksi, mikä on Eduskunnan tehtävä.

Tämäntyyppisiä järjestelyjä on EU-maissa mm. Puolassa (Specjalne Strefy Ekonomiczne). Puolassa on tavoitellut vuodesta 1994 lähtien investointeja tehokkaine verokannustimineen, joiden kokonaisarvo oli 30 miljardia euroa v. 2022 ja kun samanaikaisesti Puola on edelleen EU:ssa ns. nettosaajana, eikä EU:n komissio ole nähnyt Puolan investointikannustimissa EU-oikeuden vastaisuutta, eikä sitä ole kielletty ei-toivottavana verokilpailuna.

EU-maa Irlannissa, joka on lähes Suomen kokoinen noin 5 milj. ihmisen kansantalous, on ulkomaisiin investointeihin liittyvä työllisyys kasvanut voimakkaasti ja yhtäjaksoisesti yli 10 vuotta. Irlanti sai ulkomaisia investointeja 1 208 miljardia euroa v. 2021 Irlannin tilastokeskuksen (The Central Statistics Office) mukaan. Suomi sai ulkomaisia investointeja vain 76 miljardia euroa v. 2021 Tilastokeskuksen mukaan.

Viimeisen 20 vuoden aikana esim. Sitran, Keskuskauppakamarin ulkomaalaisille sijoittajille suunnatuissa kyselytutkimuksissa ennen Ukrainan sotaa ulkomaalaiset olivat pääasiassa esittäneet Suomen vahvuuksiksi sijoituskohteena suomalaisen yhteiskunnan yleisen toimivuuden ja vakauden, korkean koulutustason ja teknologiseen osaamiseen sekä suomalaisten rehellisyyden.

• miksi Irlanti saa ulkomaalaisia suurinvestointeja yli 15-kertaisen määrän Suomeen verrattuna?
• pystyikö Suomi tehokkaasti kilpailemaan Irlannin kanssa suurinvestoinneista tarjoamalla suomalaisen yhteiskunnan vakautta ja koulutustasoa Irlannissa käytännössä olevaa 0 % yritysverokantaa vastaan?

Suomi on vain 5,5 milj. ihmisen kansantalous, kun taas Manner-Euroopan maissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä suurine markkina-alueineen. Suomella ei ole myöskään arvokkaita luonnonrikkauksia lukuun ottamatta metsiä, jotka parantaisivat olennaisesti Suomen taloudellista tilaa tai antaisivat Suomella kilpailullisesti paremman aseman Manner-Euroopan maihin verrattuna. Metsätkin aiotaan yli suojella Suomessa ja kun eukalyptuspuu kasvaa korjauskelpoiseksi noin 10 vuodessa, Suomen metsävarallisuuskin on uhattuna.  

Suomesta on teollisuus paennut Aasiaan koko 2000-luvun ajan, joten Suomessa ei ole enää voimakasta vientiä, joka vetäisi Suomen talouden kasvun tielle keväisen lakkoaallon jälkeen. Suomessa tulisi viimein ymmärtää, että Suomi on Euroopan periferiassa Itämeren kulkuyhteyden rajoittama ”saarivaltio”, jonka vienti ja tuonti tapahtuu 80–90 % meritse Itämeren kautta ja että Suomi on siten logistisesti huomattavasti heikommassa asemassa, kun Benelux-maat, Ranska ja Saksa, jotka sijaitsevat Manner-Euroopassa Atlantin rannoilla muodostaen suuria eurooppalaisia markkina-alueita, ja joissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Suomen 15 v jatkuneessa heikossa ja velkarahoitteisessa taloustilanteessa, Suomi ei voi enää sitoutua EU:n komission vaatimuksiin verokilpailun kieltämisestä, eikä OECD:n v. 2021 julkaisemiin minimiverotuksen mallisääntöihin, joita voivat käytännössä noudattaa vain valtiot, joissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä suurine markkina-alueineen. 

Suomen on aktiivisesti ja tehokkaasti ajettava etujaan EU:ssa, sillä Suomi on kilpailullisesti huomattavasti heikommassa asemassa, kun Benelux-maat, Ranska ja Saksa, jotka sijaitsevat Manner-Euroopassa Atlantin rannoilla, ja lähellä toisiaan ja suuria eurooppalaisia markkina-alueita. Manner-Euroopan mailla on tietysti intressissä kieltää kaikki sellaiset kannustimet, kuten matalampi yhteisö- ja lähdeverotus, joiden avulla Manner-Euroopasta voisi suurinvestointeja siirtyä toisaalle Eurooppaan, kuten Suomeen.

Verokilpailun kieltämisen taustalla ei ole mitään “yleismaailmallista etiikkaa”, vaan intressi estää suurinvestointien siirtyminen toisiin maihin ja oman maan kansantalouden heikentyminen. On tärkeä havaita, että verokilpailua ei voida tosiasiallisesti kieltää, sillä muutoin pitäisi kieltää kaikki muutkin tekijät, jotka vaikuttavat suurinvestointien sijoittumista koskeviin ratkaisuihin, kuten yrityksen tai sen toiminnon siirtyminen matalan työvoimakustannuksen maihin. Suurinvestointien siirtymistä ei saa estää eikä rajoittaa millään lainsäädännöllä, ei Suomessa eikä EU:ssa.

Suomen asemaa ja sijaintia Euroopan periferiassa Itämeren kulkuyhteyden rajoittamana ja Venäjän naapurina ei ole tosiasiallisesti ymmärretty eikä otettu huomioon Manner-Euroopassa EU:n päätöksenteossa. Suomen asema on poikkeuksellinen ja siten Suomi tarvitsee EU:ssa erityiskohtelua erityissääntelyineen Manner-Euroopan maihin verrattuna. EU:n lainsäädännön valmistelussa ja päätöksenteossa Suomeen tulisi soveltaa huomattavasti sallivampaa ja kevyempää normistoa kuin Manner-Euroopan maihin.

Mikäli haluat talouskasvua, lisää työpaikkoja ja hyvinvointia, äänestä Petri Pulkkanen 144

Atlantin satamalla turvataan huoltovarmuus

Suomi sijaitsee Euroopan periferiassa Itämeren kulkuyhteyden rajoittamana ja Venäjän naapurina, jonka parantamiseksi olennaisella tavalla ehdotan, että Suomi ryhtyisi neuvottelemaan Norjan kanssa maan vuokraamiseksi Norjalta 100 vuodeksi Suomesta Jäämerelle maantie- ja rautatieyhteyksien rakentamiseksi sekä ympäri vuoden avoinna olevan Atlantin sataman saamiseksi Suomen käyttöön.

Suomi on ”saarivaltio”, jonka vienti ja tuonti tapahtuu 80–90 % meritse Itämeren kautta, jossa merenkulku hyvin rajoitettua vakavissa kriisitilanteissa. Atlantin satama parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja sen rakentaminen elvyttäisi talouttamme. Ratayhteys palvelisi myös osaltaan Pohjois-Suomen logistiikkaa ja elinkeinoelämää. Pohjanlahden satamien väyliä ei tarvitsisi pitää avoinna talvisin, sillä Atlantin satama korvaisi ne. Jäämurtajakaluston tarve vähenisi ja se siirtyisi osittain Katajanokalta Jäämerelle.

Alue varmistaisi luonnonoloista ja työmarkkinaselkkauksista tms. riippumattoman logistiikan meritse tapahtuvalle vienti- ja tuontitoiminnalle. Atlantin satama mahdollistaisi myös yhteyden Koillisväylän kautta Aasian kuljetuksiin Venäjän poliittisen niin salliessa.

Hanke voitaisiin toteuttaa myös ei-EU-maa Norjan sekä EU-maiden Suomen ja Ruotsin yhteisenä vapaa satama -hankkeena, ns. Pohjoismaisena yhteistyönä. Vapaa satama olisi erillinen Norjan tullialueesta, ja siellä maahantuotuja tavaroita voitaisiin purkaa, lastata ja varastoida sekä kuljettaa edelleen Suomeen ja Ruotsiin ilman Norjan tullikäsittelyä. Tällä hetkellä Suomessa toimii ainoastaan Hanko ns. vapaa satamana.

Ammatinharjoittajan arvonlisäverokannaksi 10 %

Ammatinharjoittaja harjoittaa ammattiaan itsenäisenä yrittäjänä sen sijaan että hän toimisi vaihtoehtoisesti jonkun työnantajan johdon ja valvonnan alla työsopimussuhteessa. Ammatinharjoittajien toimintaan ei sitoudu suuria pääomia eikä muita varallisuusarvoja kuin ammatinharjoittajan henkilökohtainen ammattitaito.

Ammatinharjoittajalla on huomattavasti heikompi sosiaaliturva kuin vastaavaa työtä tekevällä työsopimussuhteessa olevalla työntekijällä, jonka työnantaja suorittaa valtaosan työntekijänsä mm. työttömyys-, sairaspäiväraha- ja vanhempainpäivärahaetuisuuksista sekä eläkekertymästä, kun taas ammatinharjoittajat itse rahoittavat kokonaan mm. työttömyys-, sairaspäiväraha- ja vanhempainpäivärahaetuisuudet sekä eläkekertymänsä henkilökohtaisen ammatin harjoittamisesta saadusta tulostaan.

Yleinen arvonlisäverokanta 24 % muodostaa liian suuren osuuden ammatinharjoittajan palvelun kokonaishinnasta. Tämän ankaran arvonlisäverorasituksen seurannaisvaikutuksena ammatinharjoittajalle aiheutuu ylivaikea tilanne korottaa hänen palvelunsa, eli työnsä, hintaa, kun hinnankorotuksen päälle tulee aina 24 % arvonlisävero.

Työn hinnankorotuksen kokonaisvaikutus 24 % arvonlisäverorasituksen kera nousee asiakkaan, kuluttajan, näkökulmasta usein liian suureksi, ja se pienentää palveluiden kysyntää. Tämä tilanne voi johtaa ammatinharjoittajan liiketoiminnan kannattavuuden pienenemiseen yleisen hintatason noustessa tilanteessa, jossa ammatinharjoittaja ei voi itse nostaa työnsä hintaa yleisen hintatason mukaiseksi, sillä hinnankorotuksen lisäksi kokonaishintaa korottaa vielä 24 % arvonlisävero.

Siten arvonlisäverorasitusta ei voida siirtää kokonaan kuluttajien maksettavaksi, joka on nimenomaan arvonlisäverolain tarkoitus, vaan 24 % arvolisävero jää osittain pienentämään ammatinharjoittajan toiminnan kannattavuutta. Tämä tilanne on erittäin epäoikeudenmukainen ja arvonlisäverolain vastainen, jonka perusteella arvonlisäverolakia on muutettava.

Lisäksi Suomessa pitäisi ihmisiä kannustaa itsensä työllistämiseen, ammatinharjoittamiseen, johon Suomen valtiokin voisi osallistua soveltamalla ammatinharjoittajien palveluihin pienempää arvonlisäverokantaa.

Ammatinharjoittajien, kuten esim. parturit, suutarit, räätälit, ompelijat, kosmetologit, tarjoaman palvelun arvonlisäverokanta tulee alentaa 24 %:sta 10 %:iin ko. palveluiden kysynnän kasvattamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.

Ammatinharjoittajien arvonlisäverokannan alentaminen 10 %:iin vähentää arvonlisäveron tuottoa mutta arvonlisäverokannan alennus kasvattaisi ammatinharjoittajien palvelujen kysyntää, josta kerättävä 10 % arvonlisävero lisäisi verokertymää ja palautuisi tai vähentäisi valtion arvonlisäveron tuoton alkuperäistä menetystä.

Arvonlisäverokannan alennus rahoitettaisiin pienentämällä Suomen valtion menoja, jossa on huolehdittava, että säästöt kohdistetaan julkisen sektorin liian suureksi kasvaneeseen hallintoon, eli keskijohtoon ja asiantuntijatasoon, eikä palveluja meille tuottavaan ns. suorittavaan portaaseen. Lisäksi budjettiesityksen kehitysavusta voidaan säästää 600 milj. euroa sekä monista muista menoeristä.

Lisäksi arvonlisäverovelvollisuuden ns. vähäisen toiminnan, eli alv:n alarajaa, tulisi korottaa merkittävästi. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan tulisi olla 40 000 euroa. Rahoitus voidaan hankkia myös kansainvälisten 100 MEUR suurinvestointien myötävaikutuksena muodostuvien uusien työpaikkojen palkkatuloihin kohdistuvista progressiivisien ansiotuloverojen kerryttämistä verotuloista.

Mikäli katsot oikeudenmukaiseksi ja arvonlisäverolain tarkoituksen mukaiseksi ammatinharjoittajien palveluihin kohdistuvan arvonlisäverokannan alentamisen 10 %:iin, ÄÄNESTÄ PETRI PULKKANEN 144.

Kierrämme myös vaalitapahtumia Uudellamaalla.